Esiintyminen kotona Tupaillassa

"Sanovat, että nykyinen hoitaja on niin hyvä"
(Kuva: Tuija Palosaari)

Politiikka on asia, jonka olen suosiolla jättänyt muille ihmisille, olen kulttuuri-ihminen ja se riittäköön. Kuitenkin torstai-iltana politiikka ja kulttuuri yhdistyivät saman katon alle, kun meillä kotona oli eduskuntavaaliehdokas Katri Kulmunin tupailta. Pienellä porukalla kokoonnuimme siis sekä politiikan että taiteen äärelle. Esitin vanhasta ohjelmistostani kolme ikääntymiseen liittyvää runoa ja Katri hoiti varsinaisen puhumisen.

En muista, että olisin kotonani aikaisemmin esiintynyt (kenraaliesityksiä tuoleilla istuville pehmoeläimille ei lasketa), ja yleensäkään kotioloissa. Parin vuoden takaisella yhteisvastuu-kiertueella esiinnyin kyllä Arpelassa erään seurakuntalaisen kotona, television ja kukkapöydän välissä, mutta muuten esitystilat ovat poikkeuksetta isompia ja avarampia. 

"Kun minä tulen vanhaksi, minä pukeudun violettiin..."
(Kuva:Tuija Palosaari)

Onkohan se pieni tila, mikä tekee tällaisista esityksistä omalla tavallaan mieleenpainuvia. Yleisö on lähellä, (poikani Niilo osallistui omalla tavallaan esityksen kulkuun) heidän reaktionsa tuntuvat ja myös osaltaan vaikuttavat esiintymiseen. Harvoin olen esiintymisessä noin eläväinen, mutta  torstai-iltana olin, kiitos esiintymispaikan ja yleisön.

Katri puhuu asiaa
(Kuva: Tuija Palosaari)

Katri puhui tupaillassa politiikkaa, mutta niin, että tällainenkin taiteilijaihminen ymmärsi, ja niin tuntuivat muutkin tupaillan kuulijat ymmärtäneen. Jos haluatte tietää, mitä mieltä Katri on asioista, niin hän kiertää maakuntaa eduskuntavaalien tiimoilta nyt aika tiiviisti, menkää juttelemaan ja kysymään mieltä askarruttavia asioita, tai etsikää täältä netin ihmeellisestä maailmasta Katrin kotisivut. 

Itselleni näin taiteilijan näkökulmasta parhaiten jäi mieleen se, kun Katri kahvittelun lomassa totesi, että kansanedustajathan ovat kansalaisia varten ja välittämässä heitä koskevia päätöksiä, välikappaleina. Pidän kovasti tuosta asennoitumisesta. Taide ja runonlausuntakin ovat parhaimmillaan sitä, että olet itse vain välittäjä, välikappale sille, että runo tai muu taideteos tulee esille, näkyville. Ei siinä ole mitään tekoa sillä, että "MINÄ lausuntataiteilija nyt tässä" vaan "minä nyt tässä lausun RUNOJA". Ei itsensä takia, vaan välikappaleena jollekin suuremmalle. Ja tätähän ne päättäjät ja poliitikot lopulta ovat, päätöksenteon välikappaleita, vaikka tuntuu usein, että tämä jalo asennoituminen on tyystin unohtunut.

Tupaillasta jäi sellainen olo, että hei, tällainen kotioloissa esiintyminenhän on kivaa, jos vain paikalle passaa teema tai aihe, jota voin taiteen keinoin tukea, niin vastaan mielelläni kyllä. 

Ensi viikolla onkin sitten ihan uudet kujeet, kun käyn avustajatehtävässä Kemin kaupunginteatterilla ja pienimuotoinen kiertue "Luojan teoista kiittäen" alkaa, mutta siihen asti 

Näkyilemisiin!