Olen ilolla voinut nyt kokeilla stand upia muutamaan
otteeseen. Viimeisin rykäsy oli tiistaina 8.9 Oulussa Remakka Open mic
-klubilla. Jännitin enemmän tai vähemmän esitystä kolmisen kuukautta ja välillä
tuntui, että tässä ei nyt ole järjen hiventäkään, mutta menin ja tein keikan.
Pari minuuttia ennen esitystä laskeutui sellainen mukava rentous ja rauha
kroppaan, eikä itse viisminuuttisen aikana jännittänyt ollenkaan, olin
tilanteessa läsnä. Positiivista! Jututkin sain kerrottua melko hyvin, mutta
sössin pari tärkeähköä informaatiota set upeissa, jotka olisivat
mahdollistaneet vielä paremmin punch linen ymmärtämisen. Eli summa summarum,
keikka oli hyvä, koska opin siitä aika paljon ja tuntui yleisöllä olevan ainakin
hetkittäin hauskaa. Voinen siis luottaa (hatarasti mutta kuitenkin) siihen,
että pärjään esittämisen ja äänenkäyttöni kanssa, joten nyt on aloitettava armoton kirjoittaminen,
viilaaminen ja pyörittely, juttujen osalta siis.
Kuten olen ehkä aikaisemmin todennut, on runonlausunta ja
stand up omalta osaltani alkaneet kietoutua kauniisti yhteen, tukien ja
ruokkien toinen toisiaan. Ajattelin nyt ihan itseni ja teidän kolmen lukijani
iloksi vähän listata, mitä yhtäläisyyksiä ja eroja ah näillä niin hienoilla
taidemuodoilla on.
Materiaali
Selkeä ero runonlausunnan ja stand upin välillä on
materiaalissa ja sen tuotannossa. Runonlausunnassa käytän pääasiassa muiden
ihmisten kirjoittamia ja/tai jo julkaistuja tekstejä, joten ne ovat
suodattuneet muutamankin suodattimen läpi ja ovat oletusarvollisesti "hyviä".
Runonlausunnassa on selkeästi pisin vaihe se, että saat runoesityksen kasaan.
Luet runokirjoja, kaivat kansioita, muistelet jo esittämiäsi runoja, luet,
etsit, luet. Stand upissa taas on
materiaalina vain omat jutut, joten ne ovat aika suodattamattomia ja riski
siitä, että materiaali pettää sut, on suuri. Toisaalta, jos jokin juttu toimii,
niin sitä hienonpaa, ne ymmärsi Mun keksimän vitsin. Materiaali sinänsä voi
syntyä stand upissa hyvinkin nopeasti tai sitten ei, mutta alkulähde on
lähellä, sinä.
Valmistautuminen
Sitten kun kokonaisuus alkaa olla valmis, on mukava vain
keskittyä niihin muutamaan runoon tai vitsiin ja alkaa muodostaa niistä
kokonaisuutta, miettiä esitysjärjestystä ja runonlausunnan kyseessä ollessa päättää
myös mahdollinen rekvisiitta. Itse käytän tuskin ollenkaan rekvisiittaa, laiska kun
olen ja toisaalta uskon, että hyvä teksti kyllä koskettaa ja kantaa itsensä
ilman mitään tuliakrobatiaa.
Sekä runonlausuntaesitystä että stand upin kanssa koen
olevani vähän laiska harjoittelija. Tai siis miten harjoittelu nyt tulkitaan.
En ole koskaan harjoitellut mitään tuntikausia päivässä monia viikkoja, vaan se on enemmän itselläni
sellaista juttujen tai runojen kanssa ELÄMISTÄ. Ruokaa laittaessa voi olla runo
siinä liesituulettimessa kiinni ja opettelen sitä samalla kun teen
nuudelibroileria. Tai kehittelen jotain stand up -juttua lenkillä ollessani ja
huomaamattani olenkin juossut kaksi kilometria, eikä edes hengästytä. Tämä Elä
materiaalisi kanssa -tapa sopii mulle, mutta en suosittele sitä muille.
Yksin ja yhdessä
Pienempiä runokokonaisuuksia (5-15 minuutin) ohjaan ja
mietin itse, lähinnä sen pohjalta, mikä on kulloinenkin esitystilanne tai
yleisö. Pitempiä kokonaisuuksia, kuten Yhteisvastuu-kiertueet, on ohjannut
toinen henkilö eli siinä mielessä runonlausunta lähenee vahvasti teatteria,
runonlausunta on näyttämötaidetta tältä osin.
Stand upissa ei ole ulkopuolista ohjaaja tai joku sanomassa,
että tee tuollai. Itse kannat vastuusi myös esittämispuolesta. Mutta
kollegoilta (jos nyt näin open mic -noviisina voi sellaista termiä jo käyttää)
saa vinkkeä ja ehdotuksia, että "Hei, toi on hyvä juttu, mutta heitä se
vielä enemmän yli" tai "Tee tuota act outia enemmän" tai "Rytmitys
ontuu, pitäskö lauseet vaihtaa toisin päin". Eli sellaista kollektiivista
työstämistä, mutta loppupeleissä viimeinen sana on itselläsi.
Milloin esiinnytään
Tähän mennessä runonlausuntakeikat ovat ajallisesti olleet
joko iltapäivällä tai alkuillasta. Olen siis päässyt hyvissä ajoin iltapalan
kautta nukkumaan. Osittain tämä johtuu myös siitä, että runojen yleisö on
pääasiassa sitä 50+ naisväkeä, joten se sanelee myös esitysten ajankohdat.
Stand up puolestaan on hyvin pitkälle iltataidetta. Toki olen iltapäivästäkin
esittänyt stand upia, mutta varsinaiset stand up -klubit ja keikat ovat
illalla, myöhään illalla, ja varsinkin jos ajat vielä keikkapaikalta kotiin,
niin yövuoroksi menee. Tämä voi olla itselle nyt tässä vaiheessa yksi puntaroinnin
paikka, että haluanko tässä elämäntilanteessa rikkoa iltarytmiäni ja mahdollisesti
unirytmiäni toistuvasti. Kyllähän se isä saa poikansa nukkumaan, mutta silti,
kun poika on niin pieni vielä, ja höppönä, ja kaikkee.
Yleisö
Uskallan väittää, että suurin ero runonlausunnan ja stand
upin välillä on suhde yleisöön. Runonlausunnassa olen yleensä rauhassa yleisön
kommenteilta koko esityksen ajan, mitä nyt välillä joku vähän yskäisee tai
nauru pääsee tirskahtamaan, jos on humoristisesta runosta kyse. Selkeästi on
siis minä, lausuntataiteilija, välittää yleisölle, vastaanottajille, nämä runon
sanoman ja parhaassa tapauksessa joko kuuluu välillä naurua tai sitten
kaivetaan nenäliinaa. (Olen kerran esittänyt puolen tunnin vanhuusaiheisen
runoesityksen kahdeksalle ihmiselle, ja esityksen jälkeen kaksi itki silkasta
liikutuksesta). Esityksen aikana ei tapahdu juuri kontaktia, paitsi
lausuntaurani alkuaikoina joskus joku mummo huusi "ei kuulu!" ja
homma ratkesi sillä, että alotin alusta mikrofonin kanssa. Nykyään se on enemmän
sääntö kuin poikkeus, että mikrofoni on käytössä, jos vain tilassa sellainen
on. Hyväkään äänenkäyttö ei kompensoi kuuluvuutta, jos tila on vähänkään
huonetta isompi.
Stand upissa olet enemmän yleisön KANSSA, läsnä heille, viet
jutut loppuun heidän kanssaan, saat välittömän reaktion tekemisellesi ja voit
reagoida takaisin. Se on pelottavaa mulle, mutta sen vähän, mitä nyt olen stand
upia tehnyt, niin huomaan kyllä myös
tykkääväni siitä. Saa näin introverttinä
olla sosiaalinen. Pelottavaa se on silti.
<!A<z (2-vee poikani kanta tähän asiaan)
Sinä
Sekä runonlausunnassa että stand upissa olet esillä, läsnä
muille ihmisille samassa tilanteessa. Runonlausunnassa totta oleminen ja
rehellisyys ovat tärkeitä elementtejä, mutta silti pääset ehkä vähän piiloon tekstien taakse, varsinkin, jos menee jostain syystä huonosti, tekstit
eivät kohtaakaan yleisöä. Stand upissa sinä olet Sinä, yleisön edessä, auki,
rehellisenä, haavoittuvana, ihmisenä. Pelottavaa sekin, mutta samalla
vapauttavaa. Ja molemmista bonarina se, että saat vähän huomiota itsellesi, voit ajatella, että hyvä sinä.
Syksy näyttää nyt aika työntäyteiseltä muun kuin esittämisen suhteen, joten katsotaan miten tämän blogin kanssa käy. Älkää siis rakkaat kolme lukijaani säikähtäkö näistä tauoista, kirjoittelen, kun on sanottavaa.
