On aika palailla SanaTiinan äärelle ja kirjoitella tätä
blogiakin ajan tasalle. Kiitos kysymästä, perheemme täydentyi ihastuttavalla
hymytytöllä tuossa heinäkuussa, tätä kirjoittaessani hän on jo puolivuotias
aurinko.
Syksy 2017 ei kuitenkaan ollut pelkkää vauvapumpulissa
elämistä, vaan oli syksyssä iso annos taidettakin. Siitä lisää nyt.
Runo&draamaryhmä TOISET
Taiteilijan ei ole hyvä olla yksin. Laumassa on mukavampaa.
Itse löysin oman laumani vajaa vuosi sitten, kun kokoonnuimme kolmen naisen
voimin miettimään, mitä voisi Torniossa runon ja lausunnan saralla tehdä.
Näistä kokoontumisista syntyi lopulta Runo&draamaryhmä TOISET, kolmen
torniolaisen naisen ilmaisuvoimainen ryhmä.
Lokakuussa 2017 valloitimme Lappian musiikkitalon yhdeksi
viikonlopuksi ja esitimme runodraamamme Kaikki mikä tapahtuu näinä päivinä.
Olimme koko alkuvuoden 2017 työstäneet kyseistä esitystä, keväällä tyttäreni
kulki mukana masuasukkina ja nyt syksyn puolella hän tyytyväisenä nukkui matkarattaissa teatteriharjoitusten aikana. Runodraamamme on sen verran poikkitaiteellinen,
että siinä on yhdistettynä runoa, draamaa ja teatteri-ilmaisua, skenografiaa
unohtamatta.
Kaikki mikä tapahtui näinä päivinä on itselleni hyvä
mukavuusalueen laajentaja, koska kyseessä on aika monipuolinen esitys, niin
tekstillisesti kuin esityksellillisestikin. Kun on tottunut olemaan sellainen
nainen&runot -tyylillä esiintyvä taiteilija, on jo se, että on puvustusta, lavastusta
ja äänimaailmaa mukana, on itselleni pitkästä aikaa haasteellista. Teatteriajoista
ja viimeisimmästä teatteriroolista oli kuitenkin ehtinyt kulua jo 10 vuotta.
Esitys sai hyvän vastaanoton, ja kolmessa näytöksessä kävi
kaikkiaan n. 80 katsojaa. Saimme myös lähes ylistävän arvion esityksestämme ja
todennäköisesti esitys jatkaa elämäänsä kiertueen muodossa nyt tämän vuoden
aikana.
