Avustajakeikka Kemin kaupunginteatterilla

Vitsi. Ihan vitsinä laitoin hakemuksen American Monkeyn -avustajahakuun. Ajattelin jo valmiiksi, että en minä sinne pääse, kuitenkin kemiläiset ovat niin näkyvyydenkipeitä, että jonoa riittää. Tulikin siis ihan ääneen sanottua "Oho", kun sähköpostiin oli tullut viesti, että minä olen päässyt avustajaksi maaliskuun perjantai 13.päivän esitykseen.

Pääsin luuhastelemaan backtagelle näyttelijöiden kanssa. Ja Kemin kaupunginteatterilla on töissä myös ihana Sanna, jonka olen pari kertaa tavannut aikaisemmin runonlausuntakeikkojen tiimoilta.  Minä olin kuin isosilmäinen tyttö karkkikaupassa, pääsi toisaalta paikkaan, mihin on aina halunnut päästä, mutta toisaalta harrastajateatteritaustan takia lavan takana, pukukopeissa ja lämpiössä hengailu tuntui jopa kotoisalta. Hienoa oli myös seurata näyttelijöiden valmistautumista esitykseen, ihmetellä pukuhuoneita (sain avustajahuoneen omaan käyttöön) ja lavasteita ja kaikkea muuta mielenkiintoista.

Olin jo valmiiksi miettinyt, että jos avustajaksi pääsen, niin vedän Happoradion Tavikset. Passaa kuin se kuuluisa nenä siihen kuuluisaan päähän. Ei ehkä minun klassiselle puolelle taipuvaiselle lauluäänelleni (köh,köh) paras mahdollinen biisi, mutta olen menossa tekemään esitystä, auttamaan omalta pieneltä osaltani, että yleisö saisi nähdä parhaan mahdollisen esityksen.

Mie pääsin jatkoon! (Kuva Sanna Malo)

Pääsin Kemin kaupunginteatterin lavalle esiintymään, mieletöntä. Suuri näyttämö jäi vielä korkkaamatta, mutta Sipi-näyttämöllä on nyt oltu ja esiinnytty. Kyllä jännitti. Pitkästä aikaa jännitti oikein kunnolla ja Hyvä niin, sillä jännittäminen auttaa keskittymään ja kertoo itselleni, että tällä on nyt merkitystä. Tämän avustajakeikan myötä tuntui, että joku kehä tuli nyt päätökseen. Minä kun kävin aikoinani parikymppisenä oikeasti Idolsin ensimmäisellä tuotantokaudella laulamassa, ja ensinnäkin, tiesin, että tulen laulamaan paremmin nyt kuin silloin, ja mikä parasta, vaikka kyseessä oli vain näytelmä, esitys, fiktio, niin kyllähän se tuntuu hyvältä saada hyväksyttävää kohtelua, pääsin jatkoon!  Ja tottakai näin jälkeenpäin mietin, että mitenkähän paljon niiden "tuomareiden" eli näyttelijöiden piti keksiä, että laulusuorituksestani sai positiivista sanottavaa, mutta mitä väliä, hyvin se meni jännittämisestä huolimatta tai juuri siksi.

Itse asiassa suurin kohokohta tässä koko avustajakeikassa oli kuitenkin Kemin kaupunginteatterin näyttelijän ja the lausuntataiteilija Marketta Airon tapaaminen. Ja ihmeellisintä oli se, että hän ilahtui nähdessään minut! No, meidän lausuntataiteilijoiden heimo on aika pieni, onkohan Lapin alueella nyt kolme vai neljä ihmistä, joilla on oikeus tätä nimikettä käyttää (pyydän anteeksi, jos olen väärässä lukumäärän suhteen, mutta vähän meitä on täällä pohjoisessa, lausuntataiteilijakeskittymät ovat etelässä).

Tätä muistelen mielelläni vielä piiitkään ja hyrisen tyytyväisyydestä. Mutta, kohti uusia esiintymisiä, siihen asti

Näkyilemisiin!