Ensimmäinen Stand up "keikkani" ikinä.

Lupasin raportoida ensimmäisestä stand up -keikastani, kun sen aika koittaa. No en tiennyt etukäteen, että ensimmäinen "keikka" tapahtuu torstaina 19.3.2015 melkein neljänsadan hengen yleisölle.

Kyseisenä iltana oli Naurun tasapaino on the road -kiertueen Ylivieskan keikka Akustiikassa, ja minä olin hyvissä ajoin varannut lipun kyseiselle keikalle. Koomikot Jussi Simola, Tomi Haustola ja Iikka Kivi vetivät ihan naurettavan shown, en muista, milloin olisin viimeksi nauranut noin paljon missään esityksessä. Hirrrrveen hirrrveen hyvä esitys siis.

Illan lopuksi oli yleisöllä mahdollisuus kysyä koomikoilta mitä tahansa ja minä hölömö menin sitten kysymään, että "Voisiko minusta tulla stand up koomikko?" Lavalta lähinnä Jussi Simola kyseli ensin mahdollisesti alkoholiongelmista ja ruokavaliosta. Sitten tapahtui jotain, joka vain vei mukanaan. Jussi totesi, että kerta kiinnostaa stand up, niin tervetuloa lavalle ja lähti tuomaan minulle mikrofonia. Minä kuuliaisena ihmisenä nousin ylös ja lähdin penkistä häntä vastaan. Tämä reaktio sai jo koomikot, ainakin Jussin hämmästymään "Se aikoo oikeasti tulla lavalle!" Kun otin mikrofonin Jussilta, en vielä siinä vaiheessa tiennyt, mitä tulen puhumaan, mutta kun nousin portaita Akustiikan lavalle, näin Iikan ja Iikan vähän huolestuneen ilmeen (Mitä toi nainen oikein tekee?). Sillä sekunnissa tajusin, että "kissajuttu", nyt on kerrottava kissajuttu, koska Iikka oli omassa setissään sivunnut kissa-aihetta. Tilanne alkoi ja oli ohi nopeasti, enkä oikeastaan paljoa muista (tai no sen kyllä, että Jussi sieltä jotain huuteli alkuvaiheessa, komensin häntä olemaan Hiljaa, sori Jussi.) Mutta olihan se hienoa, että sain oman vitsini kerrottua ja yleisö nauroi sille ja paljon. Tai no tottakai he nauroivat, kun heitä oli kenenkään tietämättä minua varten melkein pari tuntia jo lämmitelty, hehee. 

Naulakolla eräs ala-asteaikainen kaverini tuli kysymään, että oliko se sovittu juttu. No ei tasan ollut! Tuli kyllä ihan puskista tämä ensimmäinen "keikka", mutta ehkä hyväkin niin, tällainen yliajattelija kun olisi vain ajatellut ja pohtinut ja miettinyt ja ajatellut ja pohtinut ja miettinyt... enkä koskaan olisi päässyt lavalle asti. Nyt kun ensimmäinen kosketus stand upin esittämiseen on takana, tiedän, että millä energialla ja asenteella voisin juttujani kokeilla. (Ne, jotka tietävät minun nuorisotyönohjaajataustan ja tapani työskennellä, niin kerrottakoon, että se energiataso on kutakuinkin sama kuin millä vedän isoskoulutusta tai rippikoululaisille ponileikkiä.)

"Keikasta" saatu energia vaikutti koko illan ja en vielä klo 02.00 ollut nukkunut silmän täyttä, mikä sinällään vähän harmitti, kun isäni eli ukko oli saanut poikani nukkumaan jo klo 22.00 ja olisi ollut momentum nukkua kunnon yöunet, mutta mitä väliä, itse asiassa luovutin nukkumisen suhteen ja kirjoittelin mm. tämän tekstin raakaversion.

Elämä voi yllättää. Uusia yllätyksiä odotellessa

Näkyilemisiin!

P.S. Ja poika heräsi aamulla klo 7.30 iloisena pilpattamaan, enkä itsekään sen jälkeen saanut unta, oli oudon selkeä ja virkeä olo, vaikka unta tuli about 5 tuntia. 

P.S.S. Harmittaa vähän, että ei ole minkäänlaista kuvatodistetta tapahtuneesta, itsellä ei ollut edes mitään kameran tapaista, että olisi saanut illan esiintyjistä ja itsestäni posse-kuvan, mutta ehkä joskus toiste.