Hehei!

Tarvitseeko pikkujoulusi tai illanviettosi ohjelmaa? Nyt olis lausuntataiteilija&koomikko Väkeväinen valmistaunut just sun pikkujouluja varten.

Tarjolla 15 minuutin setti stand upia TAI joulurunoja (perinteinen/hengellinen versio) TAI näiden sopiva yhdistelmä.

Hinta 150e.

Vielä löytyy vapaita aikoja marraskuulta ja joulukuulta itsenäisyyspäivän jälkeen, ota siis yhteyttä
Tiinaannelin@gmail.com tai puhelimitse 050-5728093.

Nähdään jouluna, pikkujouluna!

Hehei!

Saiskos olla jouluruokailun/pikkujoulujen yhteyteen ohjelmaa?

Minulla on hyviä uutisia. SanaTiinalla sekä Runo&draamaryhmä TOISET-porukalla (johon siis edellä mainittu kuuluu) on YYA-sopimus torniolaisen Peräpohjolan Opiston kanssa eli jos varaat PPO:lta ruokailun, niin järkkäämme halutessanne ruokailun oheen ohjelmaa.

Esityspuolella tarjolla: 

+ Joulurunosikermä, 15 minuuttia (Tiina V., mahdollisesti muutkin TOISET-ryhmän jäsenet)

+ Joulurunosikermä (hengellinen), 15 minuuttia (Vain Tiina V.)

+ Stand upia, 10-12 minuuttia (Vain Tiina V.)

(+ Osallistava improvisaatioiloittelu, 15-20 minuuttia (TOISET)

(+ Osallistava klovneriapläjäys, 15-20 minuuttia (TOISET)

Hinta: 150 euroa/osio tai 250 euroa/kaksi ohjelmaosiota. Tarvittaessa hoidamme myös alku- ja loppujuonnot.  Jos on tarvetta räätälöidymmälle ohjelmalle, neuvotellaan ohjelman sisältö ja hinta tapauskohtaisesti. (Esiinnymme myös muuten kuin PPO:n kautta. Tällöin hintaan tulee lisäksi matkakulut) 

Vai laitetaanko koulutusta mukaan?

Runo&draamaryhmä TOISET tarjoavat koulutusta päiväsaikaan ryhmille (max. 25 henkilöä kerrallaan) 1,5 - 2 tuntia. Painopisteitä voi olla mm. äänenkäyttö, työelämän tilanteet, vuorovaikutustaidot tai vaan rentoa irrottelua ilmaisutaidon keinoin.

Hinta: 350 euroa (1-2 ohjaajaa) per koulutuskerta. (Samana päivänä pystymme toteuttamaan kaksi eri koulutuskertaa) 

Olemme käytettävissä marraskuun alusta joulukuun puoleen väliin (1.11-15.2.2018) asti. Muuna ajankohtana tapahtuvasta esiintymisistä tai koulutuksesta on sovittava tapauskohtaisesti.

Lisätiedot ja varaukset:

Peräpohjolan Opisto, Tornio: Marja-Leena Dunder, 040 5364423,

marja-leena.dunder@joentalo.com

Tmi Sanatiina/Tiina Väkeväinen, 050-5728093, Tiinaannelin@gmail.com

Runo&draamaryhmä TOISET, runodraamatoiset@gmail.com

Suomen hauskin tavis -kokemus, osa 2.

Kun jakso tuli ulos ja selvisi, että olen voittanut rahaa ja olen finaalissa, niin puoleksi tunniksi whatsApp ja messenger menivät ihan sekaisin, onnitteluviestejä kilahteli kuin niitä kuuluisia kolikoita vanhan ajan pajatsosta.  Olin onnistunut.

Samaisena viikonloppuna kävimme perheellä kahdessakin talvitapahtumassa ja molemmissa tuli ihmisiä juttelemaan ja onnittelemaan. Samaisella viikolla sovimme myös läsnäolokäynnin paikalliseen kahvilaan, Cafe Rohkifiiniin. Olin siellä tavattavissa kahden tunnin ajan. Oli imartelevaa kokea edes hetkellisesti se, mitä julkkikset kokevat lähes päivittäin. Kahvilassa kävi väkeä varta vasten katsomassa minua ja muutama yhteiskuvakin otettiin. Se, että olin muutamalle varsinkin nuoremmalle tytölle "julkkis",  niin tuntui itsestäni vähän hassulta, mutta myös hyvältä. Jos saan omalla tekemiselläni olla edes hetken jollekin esikuva, niin mikäs siinä.

Arki iski heti maanantaina kun ajelin lasten kanssa mummulaan. Pysähdyimme Tupoksella ja siellä ei kukaan tunnistanut. Olin ihan pikkuriikkisen pettynyt. Että niin, noin nopeasti sitä tottuu, että sitä jotakin olisi.

Yksi mielenkiintoinen piirre, mitä en tullut itse ajatelleeksi, oli se, että joillekin minun jaksossa esitetyt vitsin, varsinkin k-vitsi, olivat hämmentäviä. Muutamilta kuulin myös  toteamuksen, että "miten papin rouva voi tuollaista puhua televisiossa". No voin, koska olin telkkarissa Tiinana, itsenäni.  Ne, jotka tuntevat minut, niin tietävät, että tuollaiseenkin pystyn ja sinällään ajatus "kirosanat eivät sovi suuhun, mutta..." on kutakuinkin totta, koska en juurikaan kiroile toisten kuullen. Ei ole tapana. Ja siitä syystä vitsi on mielestäni melkeinpä nerokas. Se, että joillekin minä olen ensisijaisesti "papin rouva", kertoo vain sen, että he tuntevat minut ensisijaisesti aviomieheni ja aviomieheni aseman kautta kuin että minut tunnettaisiin itsenäni ja omana persoonana. Tämä on sinänsä vähän surullista, mutta koska asetelma ja "papin rouva" ei minua kauheasti estä, niin ehkä se on hyväkin, että vähän kolkutellaan raja-aitoja. Ihminen tässä ollaan, eikä mikään status!

Jakson ja finaalijakson välillä kävimme mm. Nivalassa esiintymässä Runo&draamaryhmä Toisten kanssa. Tein muuten omanlaiseni ennätyksen, kun Toiset-ryhmän ja Tavis-esiintymisen ansiosta olin neljässä perättäisessä Nivala-lehdessä esillä.  Pääsiäinenkin oli ja se meni perheretkeillen.

Finaalijakson esitykseen olen ihan tyytyväinen, mutta pari asiaa pitää parantaa tulevia esityksiä ajatellen ja nämä olivat todennäköisesti ne asiat, jotka jättivät minut finaalissa nauruitta.

Ensinnäkin en ollut missään vaiheessa kirjoittanut klovneria-esitystä  paperille. Minulla oli kyllä selkeä visio siitä, mitä teen, mutta finaalin kuvauspäivänäkin ajattelin, että olisi hyvä istua hetkeksi alas ja kirjoittaa esitys paperille, jokainen ilme, ele, miten esitys etenee. Näin en koskaan ehtinyt tekemään, ja se todennäköisesti aiheutti sen, että jännitys vei muutaman pikkunyanssin unholaan.  Jaksoesityksen varmuus vaihtui säätämiseksi, vaikka sitä ei ulospäin juurikaan huomaa.

Toiseksi, kun en ollut kirjoittanut esitystä ylös, niin esitys oli vähän turhan paljon toisten armoilla. Otin ehkä liian auliisti kehitysehdotuksia vastaan, koska treenasin klovneriaesitystä sekä jakso- että finaalikuvauksissa. En pitäytynyt omassa visiossani ja sekin näkyy esityksessä, ei paljon, mutta ehkä juuri ratkaisevasti. Verrattuna jaksossa olleisiin puujalkavitseihin, niin ne olivat kirjoitettuna paperille ja jopa järjestyksen olin miettinyt tarkasti. Tosin se muuttui itse jaksossa, mutta suunnitelma oli huomattavasti selkeämpi puujalkavitsien osalta.

Tähän kun lisää vielä sen, että finaalijakson kuvauksissa minulla oli tyär mukanani, koska ei ollut oikein muuta mahdollisuutta, niin lopputulema oli lopulta yllättävän hyvä. On tosin todettava, että jos nuo kaksi edellä mainittua asiaa olisi ollut esityksen suhteen kunnossa, olisi oman lapsen läsnäolo ollut lähinnä rauhoittava tekijä, mutta nyt esiintyjä-Tiina ja äiti-Tiina kävivät keskinäistä kamppailua pään sisällä luoden epävarmuutta. Minä muistaakseni siellä ääneenkin totesin, että kokoajan puskee äiti-moodi päälle, mitä mä teen?!

Noh, kuitenkin, olin koko Tavis-esiintymistä varten työstänyt kolme minuuttia materiaalia. Sain tuhat euroa, finaalipaikan ja lopulta esitin materiaalista reilut kaksi minuuttia. Ja kun tätä kuuluisaa jossittelua saa käyttää, niin jos olisin jatkanut jaksossa eteenpäin ja tavoitellut 2000 euroa, olisin todennäköisesti palannut kotiin tyhjin käsin.  Että itse itselleni sanottuna, viisaasti pelattu, Tiina, viisaasti pelattu.

Finaalijakson näkymisen jälkeen ei  voinut jäädä peiton alle itkemään ja syömään belgialaista suklaata, koska tulevalla viikolla oli sovittuna kolme keikkaa. Niitä kohti.

Suomen hauskin tavis -kokemus, osa 1.

Osallistuin tänä keväänä Suomen hauskin tavis -ohjelmaan. Alunperin ei ollut pienintäkään aikomusta, mutta kun lueskelin eräästä facebookin komiikkaryhmästä ohjelmasta, niin kiinnostukseni heräsi. Katsoin muutaman ykköskauden jakson Ruudusta ja tein päätöksen: Lähdetään kisaamaan.

Ensimmäisen kauden jaksoja katsoessani huomasin, että minun vahvuuteni voisi olla yllättävyys sekä se, että käytän useampaa tyylilajia. Kun kokeili samalla hahmolla tai vitseillä tai vaikka runoilla naurattaa Rikua ja Krisseä, niin pidemmän päälle kävi usein niin, että juttu alkoi tulla liian tutuksi ja naurut jäivät tulematta. Päätin, että valmistelen pari minuuttia puujalkavitsejä ja minuutin verran klovneriaa. Niillä pääsen toivottavasti 1000 euroon asti ja mahdollisesti finaaliin. Se oli minun selkeä tavoite.

Puujalkavitsit eivät ole se varsinainen stand up-tyylini, mutta pidempien juttujen kertominen olisi ollut suuri riski, sillä niitä ei mahdu minuuttiin kuin pari kolme. Puujalkavitseillä tulisin lisäämään naurujen mahdollisuutta, joten se tyyli kannattanee valita. Keräsin kaikki facebookiin viljelemäni puujalkavitsit ja kehittelin ohjelmaan varten muutaman lisää. Klovneriaa olen harrastanut parin kurssin verran, joten olen siinä sen verran huono, että se voisi olla jopa hauskaa. 

Tv-kuvaukset olivat antoisa kokemus ja itselleni oli etenkin ilo tutustua monenikäisiin ihmisiin kuvauspäivän aikana. Kun laitetaan erilaisista lähtökohdista olevat ihmiset saman haasteen äärelle, niin sitä kummasti symppaa ja tsemppaa kaikkien puolesta, vaikka on tavannut heidät vasta pari tuntia aikaisemmin. Toki oman osansa ryhmän ja ryhmähengen muodostumiseen antoi ihana mentorimme Jaana. 

Ja kuinkas sitten kävikään! Itselleni napsahti juurikin se ajateltu 1000 euroa rahaa ja finaalipaikka. Tätä kirjoittaessani finaalijakso esitetään huomenna torstaina, joten siitä ei vielä tässä vaiheessa tämän enempää. 

Onnea Nivala!

Runo&draamaryhmä TOISET suuntaavat Nivalaan parin viikon kuluttua. Luvassa yleisöesitys keskiviikko-iltana 21.3. klo 19.00 sekä esitys lukiolaisille torstaina päivällä. Kova tohina on järjestelyjen ja organisoinnin suhteen menossa, mutta hyvältä vaikuttaa. Isona apuna ja yhteistyökumppanina lukiolaisesityksen osalta Nivalan kaupungin kulttuuritoimi.

Saa tulla katsomaan!  

Sanarikasta vuotta 2018!

On aika palailla SanaTiinan äärelle ja kirjoitella tätä blogiakin ajan tasalle. Kiitos kysymästä, perheemme täydentyi ihastuttavalla hymytytöllä tuossa heinäkuussa, tätä kirjoittaessani hän on jo puolivuotias aurinko.

Syksy 2017 ei kuitenkaan ollut pelkkää vauvapumpulissa elämistä, vaan oli syksyssä iso annos taidettakin. Siitä lisää nyt.

Runo&draamaryhmä TOISET

Taiteilijan ei ole hyvä olla yksin. Laumassa on mukavampaa. Itse löysin oman laumani vajaa vuosi sitten, kun kokoonnuimme kolmen naisen voimin miettimään, mitä voisi Torniossa runon ja lausunnan saralla tehdä. Näistä kokoontumisista syntyi lopulta Runo&draamaryhmä TOISET, kolmen torniolaisen naisen ilmaisuvoimainen ryhmä.

Lokakuussa 2017 valloitimme Lappian musiikkitalon yhdeksi viikonlopuksi ja esitimme runodraamamme Kaikki mikä tapahtuu näinä päivinä. Olimme koko alkuvuoden 2017 työstäneet kyseistä esitystä, keväällä tyttäreni kulki mukana masuasukkina ja nyt syksyn puolella hän tyytyväisenä nukkui matkarattaissa teatteriharjoitusten aikana. Runodraamamme on sen verran poikkitaiteellinen, että siinä on yhdistettynä runoa, draamaa ja teatteri-ilmaisua, skenografiaa unohtamatta.

Kaikki mikä tapahtui näinä päivinä on itselleni hyvä mukavuusalueen laajentaja, koska kyseessä on aika monipuolinen esitys, niin tekstillisesti kuin esityksellillisestikin. Kun on tottunut olemaan sellainen nainen&runot -tyylillä esiintyvä taiteilija, on jo se, että on puvustusta, lavastusta ja äänimaailmaa mukana, on itselleni pitkästä aikaa haasteellista. Teatteriajoista ja viimeisimmästä teatteriroolista oli kuitenkin ehtinyt kulua jo 10 vuotta.

Esitys sai hyvän vastaanoton, ja kolmessa näytöksessä kävi kaikkiaan n. 80 katsojaa. Saimme myös lähes ylistävän arvion esityksestämme ja todennäköisesti esitys jatkaa elämäänsä kiertueen muodossa nyt tämän vuoden aikana.