Luojan teoista kiittäen -kiertue

Luojan teoista kiittäen - kuvan, sanan ja runon voimaa on alunperin kesälle 2014 Ylitornion Rauhan Sanan Suvijuhlille valmistettu esitys, jossa kohtaavat ylitorniolaisen valokuvaaja Matti Björnisen kuvat ja Niilo Rauhalan luonto-runot lausuntataiteilija Tiina Väkeväisen esittämänä. Nyt maaliskuun aikana on mahdollisuus nähdä tämä kokonaisuus Simossa, Ylitorniolla ja Torniossa. Tarkemmat tiedot löytyvät LausuntaSana -sivulta. 

Raapaisu Stand up -komiikkaan

Ajatus tehdä stand upia on kiehtova, mutta niin mahdottoman pelottava ajatus. Miksi tällainen introvertti nousisi ehdoin tahdoin lavalle ja yrittäisi kertoa hauskoja juttuja? Toisaalta stand up olisi luonnollinen jatkumo omalle "urapolulle" teatterin harrastamisen ja runonlausunnan lisäksi. Teatterissa kun on toisen tekstit, ja toinen "minä" eli rooli; runonlausunnassa on enimmäkseen (minun tapauksessani lähes aina) toisten tekstit, mutta varsinaista roolia ei, vaan olen esitystilanteessa lausuntataiteilija Tiina V, päivää. Stand up olisi se viimeinen askel tällä polulla: Lavalla oma minuus ja omat tekstit (eli vitsit).

Koska pähkäily yksikseen aiheuttaa allekirjoittaneelle lähinnä ajatusten karkailua liian mahtipontisiksi ja abstrakteiksi, päätin turvautua ammattiapuun, etteivät ajatukseni jäisi kiertämään loputonta napakelkka-uraa.

Tässä vaiheessa on tehtävä selväksi, että minähän en mitenkään palvo tai fanita stand up-koomikko Iikka Kiveä (lukuunottamatta sitä vaatehuoneessa olevaa kotialttaria, jossa on kenkälaatikon päälle aseteltu kirjava liina ja liinan päällä avaamaton olutpullo, kulhollinen muroja sekä samsung-tabletti, josta tulee Iikan Naurun tasapainon savolaisuus-setti repeatilla. Polvistun päivittäin tämän alttarin eteen slaavikyykkyyn ja toivon stand up jumalalta hyviä vitsejä), mutta koska hän melkein on oman kylän poikia (sanonko minä tosiaan Ylivieskasta noin, huh huh), niin päätin rohkaistua (ilman rohkaisuryyppyä, ja nyt loppuu nämä sulkumerkkisulkeiset!) ja kysyä häneltä tapaamisaikaa, jotta voisin esittää muutaman tyhmän kysymyksen ja keskeneräisen ajatuksen liittyen stand up -komiikkaan. Vastaus oli ihmetyksekseni kyllä, ja pienoisen säätämisen jälkeen (Iikan pommiin nukkumista en nyt mainitse tässä, tai no tuli jo) tapasimme tänään tovin verran stand up -aiheen äärellä.

Iikkie

Suurin osa jutustelusta on vielä alitajunnassa syväanalyysissa, mutta jotakin kuitenkin teille kaikille kolmelle lukijalleni.

Stand up -juttuja kirjoittaessa aikaa ei kannata uhrata sen miettimiselle, että onko tämä nyt esitetty aikaisemmin, onko tämä jo kerrottu. Nopeasti googlattuna esimerkiksi mopoautoista tai lentokoneella matkustamisesta on useammallakin eturivin stand up -koomikolla juttuja, mutta ne kaikki ovat esittäjänsä näköisiä. Toki jokin sanakikkailu-tekniikka voi tekniikkana olla usein käytetty, mutta se ei vie jutulta pohjaa, jos juttu itsessään on uusi. Tehdäänhän koko ajan uusia biisejäkin, esimerkiksi rakkaudesta, ja ne eivät ole muilta pois, ellei kyseessä ole selkeä plagiaatti.

Heti ei voi olla hyvä, vaikka haluaisikin. Joskus ja jollekin voi niin käydä, mutta kuten KAIKESSA muussakin (taiteellisessa) tekemisessä, alku on aika varmasti kömpelöä, vaisua, sössimistä, mokaamista. Voit olla paras stand up -koomikko omassa päässäsi, mutta et pääse kehittymään rahtuakaan, ellet esiinny. Itselleni tuli mieleen nuoruusvuosina kirjoittamani 15 liuskan näytelmä, joka oli ja on kyllä aivan hirveetä kuraa, eikä  silloinen Nivalan Nuorisoseuran ohjaaja ottanut sitä alkuunkaan vakavasti, mutta hei, tulipa kirjoitettua, hyvä yritys 16-vuotiaalta. Viime kesänä kirjoitin 45 liuskan kesäteatterinäytelmän ja uskallan sanoa sen olevan jo edes keskiverrohko. Pienellä viilauksella se voisi johonkin kesäteatteriin kelvatakin. 

Rehellisyys. Vaikka stand up -komiikassa on kyse esittävästä taiteesta, kyse ei ole siinä mielessä esiintymisestä, että olisit jotakin, mitä sinun halutaan/toivotaan olevan. Riittää, että olet hauska. Ja hauskuuteen pääsee käsiksi ennen kaikkea rehellisyyden kautta. Rehellisiä juttuja, hauskasti. Voi olla vähän kärjistettyjä, liioiteltuja, kaunisteltuja juttuja, mutta kunhan ne ovat uskottavia ja rehellisiä, niin hyvä. Kirjailija Kari Hotakaista ei syytetä epärehellisyydestä, vaikka hänen tyylilajinsa romaaneissa onkin absurdi realismi. 

En aio tästä SanaTiina-blogista tehdä mitään stand up -blogia, mutta sen voin luvata, että jos ja kun tässä ensimmäisen stand up -keikan heitän, niin raportoin sen tänne kaikkien iloksi ja esimerkiksi.

Näkyilemisiin!

P.S. Iikka ei kuitenkaan lue tätä, mutta jos vahingossa niin käy, niin puhumaton introvertti kiittää syvästi puheliasta introverttiä. Ja se unohtui sanoa, että olen kateellinen yhdestä asiasta, mutta se asia ei ole se, mikä ehkä ilmeisemmin tulee mieleen.