Stand Upia Nivalan Puustellissa (27.11) ja Oulun Remakassa (8.12)

                                                                                                                                                                                                  
Siinä ne nököttävät vierekkäin, esiintymispaikat Nivalan Puustelli ja Remakka.

Sain ilon ja kunnian päästä esiintymään 27.11 kotikaupunkiini. Joskus toisen esiintyjän peruminen on toiselle onni, tällä kertaa sain olla saamapuolella. Luonnollisesti jännitti ja kauhistuttu tavallista enemmän, Puustellissa kun on todennäköisesti tuttuja, kyläläisiä, serkkuja katsomassa eli ihmisiä, jotka luulevat tuntevansa minut. Kiitos ja anteeksi jo etukäteen.

Jännitys ja kauhistus purkaantui tosin aika mukavasti, kun roudasimme  lavan eteen tuoleja ja viritimme äänentoistoa ja valoja. Rakensimme siis itse oman esiintymispaikkamme. Tuli ihan nuoriso-ohjus olo, mutta nuorten juttua varten rakentelikin itselleen ja muulle porukalle. Minä tosin osallistuin vain tuohon tuolien roudaamiseen, sillä vaikka olen insinöörien sisko, niin joka paikassa ei tarvitse olla päällään.

Illan isäntänä oli Suomalan Jaakko, ja muita ihanuuksia olivat Aretta Vähälä, Vesa Laakkonen, Mikko Kauppinen ja Pete Harju. Ja minä sain olla mukana tässä illassa "oman kylän tyttönä". Yleensä sanotaan, että ei ole profeetta omalla maallaan, mutta minulla tuli tunne, että olin edes hetkittäin koomikko omassa kotikaupungissani, vaikka sössin yhden punch linen, se harmittaa. En tällä kertaa lähtenyt kotiseudusta juttuja heittelemään, mutta sellainenkin setti on alkanut muotoutua, jonka olen nimennyt jo "pienen ihmisen hiljaiseksi kostoksi".  Muahahaa.

Oulun Remakka 8.12. Koti ja vieras yhtä aikaa. Siitä oli tasan kolmisen kuukautta, kun heitin ensimmäisen keikan Remakassa, nasta mesta ja siellä taas. Oma settini hirvitti, kauhistutti, tuskastutti. Siinä kun menin niin omalle epämukavuusalueelle. Puhuin aiheesta, joka on minulle aiheuttanut lähinnä paniikkioireita jo pelkkä ajatteleminenkin. Ja joka ei ole sinällään yhtään hauska. Ei yhtään. Mutta kun sain jutun ensimmäisen version valmiiksi, tuli tunne, että tämä on kerrottava, tällainen juttu haluaa nyt minun kauttani tulla kerrotuksi.  

Onnittelen itseäni siitä, että olen tunnollisesti jaksanut videoida nyt kaikki esitykseni. Sitä kun ei lavalla ollessa välttämättä rekisteröi, miten paljon ihmiset reagoi. Jos ne nauraa, niin hyvä, mutta ei hahmota sitä (tai sitten minä en vielä osaa), miten paljon ihmiset nauraa. Remakan keikka oli taltioinnin perusteella hyvin kaksijakoinen: alku oli eräänkin koomikon palautteen mukaan "helevetin hyvä" ja kun katsoin keikkataltioinnin, niin se todella oli sitä. Huhhuh. Tosin loppu puolitoista minuuttia on silkkaa piinaa. Viimeinen juttu täyttää kaikki huonon jutun kriteerit: Set up liian pitkä ja punch line huono. Viimeinen juttu tulee kaikessa hiljaisuudessa nyt delete-näppäimen alle ja pysyköön siellä.

Yhteenvetona todettakoon tästä komiikkavuodesta, että pääsin tavoitteeseeni eli viisi keikkaa tänä vuonna. Jokainen keikka on opettanut minulle jotakin, mutta eihän tässä olla vielä missään, nyt se kahlaaminen vasta alkaa. Tosin olen löytänyt mielestäni ainakin yhden hyvän menetelmän osaksi stand upiani. Nimittäin runomuodon. 

Parilla ekalla keikalla oli ongelmana se, etten muistanut kunnolla juttujani. Ihmettelin sitä, koska on tässä kuitenkin olen runoja esittänyt suht. menestyksekkäästi jo vuosia ulkoa, niin mikä tässä nyt mättää. Se, että ne on omia juttuja, vai mikä? Hoksasin nyt kahdella viimeisellä keikalla käyttää  "proosamuodon" eli suorasanaisten muistiinpanojen sijasta runomuotoa:

Kirjoitan juttuni

visuaalisesti

runomuotoon

jotta en unohtaisi.

Tulevat kylään

rytmi

ja muisti.

Tulevat jäädäkseen.

Tätähän visuaalista muotoa minä olen tahkonut päähäni vuosia, joten voisiko se onnistua myös stand upin puolella. Näiden kahden keikan perusteella voin sanoa, että Kyllä! Varsinkin nyt tämä joulukuun Remakan keikka oli muistamisen suhteen lähes täydellistä, hyvä, etten mahdollisia kirjoitusvirheitäkin muistanut. Runomuodosta voin myös alustavasti päätellä jutun pituuden. Viimeinen juttu oli koko A4 paperin pituinen, eli noin puolitoista minuuttia pelkkää länkytystä. Yksi alkupuolen juttu oli noin 2/3 A4:sta ja lavalla kerrottuna kesti aika tasan minuutin. Gut.

Mitä komikkapuolella tulee olemaan armon vuonna 2016? No kolme keikka on jo sovittuna ja katsoo nyt, miten virta vie ja mitä tulee eteen. Niin ja tietysti ihan käsittämättömät bileet Kuopion komediafestivaaleilla, sinne lähden isoveljieni kanssa tulevana kesänä, juhlistetaan nuoremman isoveljeni 40-vee merkkipaalua, minä toimin ohjelmavastaavana eli komiikkadiktaattorina. Muahahaa. 

SanaTiinan kirjavuosi 2015

Tämä on ollut Kirjan vuosi. Niin virallisesti sekä minulle itselleni. Opiskelujen tiimoilta on tullut luettua pääasiassa erinäisiä tieteellisiä opuksia, mutta olen myös aktiivisemmin hankkinut käsiini kirjoja, joista kiinnostuin aiheen, kirja-arvostelun tai vaikka vaan takakansitekstin perusteella.

Ajattelin alunperin tehdä tämän listauksen loppukuusta, mutta tässä on oivallista joululukemista (löytynee kaikista hyvin varustelluista kirjastoista) tai lahjavinkkejä, joten siksi ja siitä huolimatta, Tiinan kirjavuosi 2015, ollos hyvä:

Linus Jonkman: Introvertit - työpaikan hiljainen vallankumous

Tätä kirjaa hehkutin alkuvuodesta ainakin facebook-sivuillani. Melkein voisi sanoa, että jos voisin rakastella jonkun kirjan kanssa, niin se olisi tämä. Ihmeellistä, miten on joku osannut kirjoittaa introverteistä näin hyvin ja humoristisesti. Itkin ja nauroin yhtä aikaa tätä kirjaa lukiessani. Pienellä riskillä ostin tämän kirjan itselleni takakansikuvauksen perusteella, ja riski kyllä kannatti.

Olen aina tiennyt olevani introvertin sorttinen tapaus, mutta tämä kirja antoi lopullisen vapautuksen sille, että ole vaan, ole sellainen hiljainen tarkkailija ja öllöttäjä. Ole vaan, koska se on ihan hyvä just noin. Ja kävi kuten kirjassakin oli esimerkkinä: Kun olen antanut itselleni luvan olla introvertti, minusta on tullut himpun verran sosiaalisempi, aavistuksen verran ekstrovertimpi. Tai ainakin avoimempi. Tai sitten vain olen ykskaks oppinut puhumaan, enkä aina osaakaan lopettaa.

Eckhart Tolle: Läsnäolon voima - opas henkiseen heräämiseen

Tämä kirja oli mystinen ja selkeä yhtä aikaa. Johdantosanoissa pari virkettä saivat minut itkemään, mutta muuten kirjan pystyi lukemaan aikalailla selkeällä mielentilalla. Mielenkiintoinen kirja, jonka tietoisesti luin vain kerran. Kerran siksi, että on gradun tekoa ja kaikkea, niin en uppoudu asiaan liikaa. Mutta kertalukeminenkin sai jotakin aikaa, läsnäoloa, ainakin hetkittäin. Lainaan tämän todennäköisesti uudestaan joskus, ja tunnustelen, miten se resonoi siinä vaiheessa.

Robert Nobelli: Selkeän ajattelun taito - 52 ajatusvirhettä, jotka on paras jättää muiden huoleksi 

Kuinka me elämmekään harhojen vallassa. Tappionkammo. Aloittelijan tuuri. Vahvistusharha. ja loput 49 harhaa. Havahduttava kirja, jota olen lukenut nyt koko vuoden, aina yhtä harhaa per viikko. Kaikkea en ole oppinut muistamaan ja vielä vähemmän välttämään, mutta tietoisuus on tältäkin osin lisääntynyt, hyvä niin. Minulla on muuten joululahjaksi itselleni tämän kirjan jatko-osa Viisaan toiminnan taito. Sitä lueskelen sitten koko ensi vuoden.

Havia - Lappalainen - Rinta-loppi: Erilainen ote omaan talouteen - Vapaus, onni ja hyvä elämä.

Kirjan nimi lupaa paljon, mutta paljon se myös lunastaa. Kirjassa käydään nimittäin seikkaperäisesti läpi sitä, miten voisi olla onnellinen ja miten sen voi (taloudellisesti) saavuttaa. "Tuoko raha onnea? Paljonko rahaa on riittävästi? Tarkoittaako säästäminen aina niukkuutta?" Kannattaa lukea ja tehdä kirjan ohjeistamat talouden eri osa-alueiden kartoitukset, opit paljon itsestäni ja miten elämäsi (taloudellisesti) sujuu?

Carolyn Geene: Neiti Etsivä ja intiaaninuken arvoitus

Olin 8-9 -vuotias kun aloin lukemaan Neiti Etsiviä. Lainasin heti samalla kertaa Nivalan kirjastoautolta 34 Neiti Etsivää. Huoneeni hyllyllä oli parhaimmillaan neljä pinoa Neiti Etsiviä, eräpäivän mukaan. Aloin myös kirjata kirjojen sivunumeroita vihkoon ylös, ehkä vain siksi, että tietäisin, mitkä kirjat olen lukenut.

Löysin vihkon uudelleen vajaa vuosi sitten  tavaroistani. Kaikista muista Neiti Etsivistä oli sivunumero ylhäällä, mutta ei Intiaaninuken arvoituksesta. Yritin hetimiten Meri-Lapin kirjastoista ja divareista etsiä tätä kirjaa, mutta tuloksetta. Nyt syksyllä ollessani kirjastoharjoittelussa Nivalassa, päätin kokeilla alueen kirjastoista, löytyisikö tätä Neiti Etsivää ja Alavieskan kirjastosta tärppäsi! Nyt on kirja luettu ja sivunumerovihko on täydellinen. Ja huom. Kirja ei nyt itsessään ollut perus nuortenkirjaa kummoisempi, mutta tämä yksi "tarina elämässäni"  sai nyt loppuhuipennuksena. Haikea, onnellinen ja nostalginen olo.

Marie Kondo: Konmari - Siivouksen elämänmullistava taika

Kukapa nyt siivouksesta pitäisi, mutta materiaalimäärä tuntuu joskus todella ahdistavalta, vaikka oma koti ei varsinaisesti mikään varasto/törkykasa olekaan. Kirja on selkeästi kirjoitettu ei-lapsiperheille, mutta ohjeita ja oppeja voi kyllä soveltaa omaankin elämäntilanteeseen, tärkeintä kun on asenne ja tekeminen. Itselle oli valaisevaa se, että hei, ei siivoakaan normaalisti huone kerrallaan, vaan "tavarayksikkö" kerrallaan, vaatteet omana kertana, kirjat omana kertana jne. Silloin tulee kokonaiskuva siitä, että mitä vaatteita esimerkiksi omistaa ja missä ne ovat. On paremmin tietoinen siitä, mitä oikeastaan omistaa ja onko se todella tarpeellista.

Janna Satri: Sisäinen lepatus - herkän ihmisen käsikirja

 Tämä vuosi on ollut itsetutkiskelun vuosi, mutta en anna sen häiritä, päinvastoin, hienoa ja hyvää tällainen. Herkän ihmisen käsikirjassa puhutaan erityisherkkyydestä ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Kirjassa mainitaan usein Outolintu, erilainen -kirja, jonka muistin lukeneeni joskus 15-vuotiaana ja olin varma, että minun pitäisi lähteä Liperiin tutkituttamaan oma herkkyyteni! Mutta aikomus jäi toteuttamatta. 
En varsinaisesti koe olevani täysin erityisherkkä, mutta herkkä kuitenkin, ehkä enemmän kuin olen antanut itselleni lupaa. Tämäkin tieto on ollut vapauttavaa.

Tomi Kontio: Taivaan latvassa (runot)

Runokirjoja on tullut luettua aika vähän, mutta nostan nyt esille tämän runokokoelman. Paljon maailmankaikkeus ja avaruustermistöä, tykkäsin. En ymmärtänyt puoltakaan runoista, mutta ne jotka ymmärsin, niin wau.

Antti Holma: Kauheimmat runot (äänikirja)

Tästä olen facebookin puolella huudellut pariinkin otteeseen, mutta huutelen lisää. Tai en itseasiassa huutele tämän enempää, vaan anna suoraan vinkin: Älä lue kirjana, kuuntele äänikirjana. Nimittäin nämä kauheimmat runot ovat oikeasti kauheita luettuna, mutta kuunneltuna (itse Antti Holman lukemana) hauskinta vähään aikaan. Suosittelen eritoten automatkalle, sellaiselle automatkalle, jossa olet yksin tai muiden aikuisten seurassa. Lapset voisivat saada liikaa huonoa sanastoa tämän johdosta. Ja muistakaa, kuten eräässä Reino Leinon runossa todetaan: Jokainen askel on ehdotus kaatumisesta.

Anna Perho: Työ x Perhe = Superarkea²

Anna Perhon kirjat ovat kuin hyvä ystävä: Välillä kauhean ärsyttäviä, mutta rakastavia ja enimmäkseen oikeassa. Superarkea² oli hyvä jatkumo sarjan ykköskirjalle, selkeitä ja konkreettisia ohjeita arjen pyörittämiseen. Ja kyllä, ihminen, varsinkin nainen, voi saada molemmat, sekä perheen, että hyvän työuran. Tässäkin käytin "lue kerran ja palauta kirjastoon" -taktiikkaa, koska olisin varmaan vaan lukenut uudelleen ja uudelleen tätä kirjaa. Jos hyvin käy, niin voisin tämän ottaa nyt joulun pyhiksi uudelleen luettavaksi.

Emilia Karjula (toim.): Kirjoittamisen taito ja taide

Kirjoittamisesta on tehnyt niin mahdottoman monta erisortin kirjaa, mutta tässä kirjassa oli raikas näkökulma. Ei mitään varsinaisesti mitään ohjeita tai tekniikoita, vaan pohdittiin ennemminkin käytännön ilmiöitä eli kirjoittajan identiteettiä, lukijaa yms. Varsinkin artikkeli aineistosta ja sen hyödyntämisestä soisin lukevan kaikkien kirjoittamista joko harrastuksena tai työvälineenä käyttävien.

Dietmar - Klaus: Kuka minä oikeastaan olen

Ja taas yksi persoonallisuus/selfhelp plaaplaaplaa -opas, ajattelin, kun otin tämän kirjastosta lainaan. Mutta kappas, pääsi yllättämään. Ei mitään perustyypillistä persoonallisuuden ruotimista, vaan monitasoista ja monipuolista persoonallisuuden tutkimista á la psykografia. Näin asiatyypille (muut kaksi perustyyppiä olivat suhdetyyppi ja toimintatyyppi) oli ilo lukea sisäisistä prosesseista, avainvoimista, ja persoonallisuuden kehittymisestä. Yksi metodi tutustua itseensä ja hyvä sellainen, opin kirjan avulla oikeasti uutta itsestäni.

Mayor - Risku: Opas yksilölliseen motivointiin - 16 perustarvetta johtamisen apuna

Vielä yksi itsetuntemuskirja. Tämä kirja oli siitä mielenkiintoinen, että siinä keskitytään nimenomaan motivaatioon, mikä motivoi ihmistä ja mikä ei. Kirja on laadittu työelämän näkökulmasta, mutta sopii myös muuten itsetuntemuksesta kiinnostuneen käteen. 

Tämä oli siitä hyvä kirja, että Valta-motivaatio tuotti aviomieheni kanssa parikin hyvää ja pitkää keskustelua. Vaikuttaa nimittäin siltä, että aviomiehelläni on vahva valtamotivaatio, mutta minulla ei juuri ollenkaan. Tämä taas tuo erinäisissä tilanteissa vastaan ristiriitaisiakin suhtautumisia, ja nyt kun tämän(kin) tietää, niin osaa ja ymmärtää toisen käyttäytymistä paremmin. 

Kirjat ovat parasta ikinä. Ne ovat ikkunoita, ovia, uutta tuulta tai turvallisia kuin luotettava ystävä. Kirjat ovat kaikki ja osa kaikkea. Lukemalla paras. 

Ja P.s. Jos tekstin muotoseikoissa tuo tavuviiva-ajatusviivan käyttö häiritsee, niin kyynel, ostan sulle suffelin. Korjaan sen tässä kun ehdin, nyt halusin vain sisällön näkyviin, sillä se on pääpointti.