Stand Upia Nivalan Puustellissa (27.11) ja Oulun Remakassa (8.12)

                                                                                                                                                                                                  
Siinä ne nököttävät vierekkäin, esiintymispaikat Nivalan Puustelli ja Remakka.

Sain ilon ja kunnian päästä esiintymään 27.11 kotikaupunkiini. Joskus toisen esiintyjän peruminen on toiselle onni, tällä kertaa sain olla saamapuolella. Luonnollisesti jännitti ja kauhistuttu tavallista enemmän, Puustellissa kun on todennäköisesti tuttuja, kyläläisiä, serkkuja katsomassa eli ihmisiä, jotka luulevat tuntevansa minut. Kiitos ja anteeksi jo etukäteen.

Jännitys ja kauhistus purkaantui tosin aika mukavasti, kun roudasimme  lavan eteen tuoleja ja viritimme äänentoistoa ja valoja. Rakensimme siis itse oman esiintymispaikkamme. Tuli ihan nuoriso-ohjus olo, mutta nuorten juttua varten rakentelikin itselleen ja muulle porukalle. Minä tosin osallistuin vain tuohon tuolien roudaamiseen, sillä vaikka olen insinöörien sisko, niin joka paikassa ei tarvitse olla päällään.

Illan isäntänä oli Suomalan Jaakko, ja muita ihanuuksia olivat Aretta Vähälä, Vesa Laakkonen, Mikko Kauppinen ja Pete Harju. Ja minä sain olla mukana tässä illassa "oman kylän tyttönä". Yleensä sanotaan, että ei ole profeetta omalla maallaan, mutta minulla tuli tunne, että olin edes hetkittäin koomikko omassa kotikaupungissani, vaikka sössin yhden punch linen, se harmittaa. En tällä kertaa lähtenyt kotiseudusta juttuja heittelemään, mutta sellainenkin setti on alkanut muotoutua, jonka olen nimennyt jo "pienen ihmisen hiljaiseksi kostoksi".  Muahahaa.

Oulun Remakka 8.12. Koti ja vieras yhtä aikaa. Siitä oli tasan kolmisen kuukautta, kun heitin ensimmäisen keikan Remakassa, nasta mesta ja siellä taas. Oma settini hirvitti, kauhistutti, tuskastutti. Siinä kun menin niin omalle epämukavuusalueelle. Puhuin aiheesta, joka on minulle aiheuttanut lähinnä paniikkioireita jo pelkkä ajatteleminenkin. Ja joka ei ole sinällään yhtään hauska. Ei yhtään. Mutta kun sain jutun ensimmäisen version valmiiksi, tuli tunne, että tämä on kerrottava, tällainen juttu haluaa nyt minun kauttani tulla kerrotuksi.  

Onnittelen itseäni siitä, että olen tunnollisesti jaksanut videoida nyt kaikki esitykseni. Sitä kun ei lavalla ollessa välttämättä rekisteröi, miten paljon ihmiset reagoi. Jos ne nauraa, niin hyvä, mutta ei hahmota sitä (tai sitten minä en vielä osaa), miten paljon ihmiset nauraa. Remakan keikka oli taltioinnin perusteella hyvin kaksijakoinen: alku oli eräänkin koomikon palautteen mukaan "helevetin hyvä" ja kun katsoin keikkataltioinnin, niin se todella oli sitä. Huhhuh. Tosin loppu puolitoista minuuttia on silkkaa piinaa. Viimeinen juttu täyttää kaikki huonon jutun kriteerit: Set up liian pitkä ja punch line huono. Viimeinen juttu tulee kaikessa hiljaisuudessa nyt delete-näppäimen alle ja pysyköön siellä.

Yhteenvetona todettakoon tästä komiikkavuodesta, että pääsin tavoitteeseeni eli viisi keikkaa tänä vuonna. Jokainen keikka on opettanut minulle jotakin, mutta eihän tässä olla vielä missään, nyt se kahlaaminen vasta alkaa. Tosin olen löytänyt mielestäni ainakin yhden hyvän menetelmän osaksi stand upiani. Nimittäin runomuodon. 

Parilla ekalla keikalla oli ongelmana se, etten muistanut kunnolla juttujani. Ihmettelin sitä, koska on tässä kuitenkin olen runoja esittänyt suht. menestyksekkäästi jo vuosia ulkoa, niin mikä tässä nyt mättää. Se, että ne on omia juttuja, vai mikä? Hoksasin nyt kahdella viimeisellä keikalla käyttää  "proosamuodon" eli suorasanaisten muistiinpanojen sijasta runomuotoa:

Kirjoitan juttuni

visuaalisesti

runomuotoon

jotta en unohtaisi.

Tulevat kylään

rytmi

ja muisti.

Tulevat jäädäkseen.

Tätähän visuaalista muotoa minä olen tahkonut päähäni vuosia, joten voisiko se onnistua myös stand upin puolella. Näiden kahden keikan perusteella voin sanoa, että Kyllä! Varsinkin nyt tämä joulukuun Remakan keikka oli muistamisen suhteen lähes täydellistä, hyvä, etten mahdollisia kirjoitusvirheitäkin muistanut. Runomuodosta voin myös alustavasti päätellä jutun pituuden. Viimeinen juttu oli koko A4 paperin pituinen, eli noin puolitoista minuuttia pelkkää länkytystä. Yksi alkupuolen juttu oli noin 2/3 A4:sta ja lavalla kerrottuna kesti aika tasan minuutin. Gut.

Mitä komikkapuolella tulee olemaan armon vuonna 2016? No kolme keikka on jo sovittuna ja katsoo nyt, miten virta vie ja mitä tulee eteen. Niin ja tietysti ihan käsittämättömät bileet Kuopion komediafestivaaleilla, sinne lähden isoveljieni kanssa tulevana kesänä, juhlistetaan nuoremman isoveljeni 40-vee merkkipaalua, minä toimin ohjelmavastaavana eli komiikkadiktaattorina. Muahahaa.