Sanarikasta vuotta 2018!

On aika palailla SanaTiinan äärelle ja kirjoitella tätä blogiakin ajan tasalle. Kiitos kysymästä, perheemme täydentyi ihastuttavalla hymytytöllä tuossa heinäkuussa, tätä kirjoittaessani hän on jo puolivuotias aurinko.

Syksy 2017 ei kuitenkaan ollut pelkkää vauvapumpulissa elämistä, vaan oli syksyssä iso annos taidettakin. Siitä lisää nyt.

Runo&draamaryhmä TOISET

Taiteilijan ei ole hyvä olla yksin. Laumassa on mukavampaa. Itse löysin oman laumani vajaa vuosi sitten, kun kokoonnuimme kolmen naisen voimin miettimään, mitä voisi Torniossa runon ja lausunnan saralla tehdä. Näistä kokoontumisista syntyi lopulta Runo&draamaryhmä TOISET, kolmen torniolaisen naisen ilmaisuvoimainen ryhmä.

Lokakuussa 2017 valloitimme Lappian musiikkitalon yhdeksi viikonlopuksi ja esitimme runodraamamme Kaikki mikä tapahtuu näinä päivinä. Olimme koko alkuvuoden 2017 työstäneet kyseistä esitystä, keväällä tyttäreni kulki mukana masuasukkina ja nyt syksyn puolella hän tyytyväisenä nukkui matkarattaissa teatteriharjoitusten aikana. Runodraamamme on sen verran poikkitaiteellinen, että siinä on yhdistettynä runoa, draamaa ja teatteri-ilmaisua, skenografiaa unohtamatta.

Kaikki mikä tapahtui näinä päivinä on itselleni hyvä mukavuusalueen laajentaja, koska kyseessä on aika monipuolinen esitys, niin tekstillisesti kuin esityksellillisestikin. Kun on tottunut olemaan sellainen nainen&runot -tyylillä esiintyvä taiteilija, on jo se, että on puvustusta, lavastusta ja äänimaailmaa mukana, on itselleni pitkästä aikaa haasteellista. Teatteriajoista ja viimeisimmästä teatteriroolista oli kuitenkin ehtinyt kulua jo 10 vuotta.

Esitys sai hyvän vastaanoton, ja kolmessa näytöksessä kävi kaikkiaan n. 80 katsojaa. Saimme myös lähes ylistävän arvion esityksestämme ja todennäköisesti esitys jatkaa elämäänsä kiertueen muodossa nyt tämän vuoden aikana.