Stand up versus runonlausunta taidemuotoina

Olen ilolla voinut nyt kokeilla stand upia muutamaan otteeseen. Viimeisin rykäsy oli tiistaina 8.9 Oulussa Remakka Open mic -klubilla. Jännitin enemmän tai vähemmän esitystä kolmisen kuukautta ja välillä tuntui, että tässä ei nyt ole järjen hiventäkään, mutta menin ja tein keikan. Pari minuuttia ennen esitystä laskeutui sellainen mukava rentous ja rauha kroppaan, eikä itse viisminuuttisen aikana jännittänyt ollenkaan, olin tilanteessa läsnä. Positiivista! Jututkin sain kerrottua melko hyvin, mutta sössin pari tärkeähköä informaatiota set upeissa, jotka olisivat mahdollistaneet vielä paremmin punch linen ymmärtämisen. Eli summa summarum, keikka oli hyvä, koska opin siitä aika paljon ja tuntui yleisöllä olevan ainakin hetkittäin hauskaa. Voinen siis luottaa (hatarasti mutta kuitenkin) siihen, että pärjään esittämisen ja äänenkäyttöni kanssa,  joten nyt on aloitettava armoton kirjoittaminen, viilaaminen ja pyörittely, juttujen osalta siis.

Kuten olen ehkä aikaisemmin todennut, on runonlausunta ja stand up omalta osaltani alkaneet kietoutua kauniisti yhteen, tukien ja ruokkien toinen toisiaan. Ajattelin nyt ihan itseni ja teidän kolmen lukijani iloksi vähän listata, mitä yhtäläisyyksiä ja eroja ah näillä niin hienoilla taidemuodoilla on.

Materiaali

Selkeä ero runonlausunnan ja stand upin välillä on materiaalissa ja sen tuotannossa. Runonlausunnassa käytän pääasiassa muiden ihmisten kirjoittamia ja/tai jo julkaistuja tekstejä, joten ne ovat suodattuneet muutamankin suodattimen läpi ja ovat oletusarvollisesti "hyviä". Runonlausunnassa on selkeästi pisin vaihe se, että saat runoesityksen kasaan. Luet runokirjoja, kaivat kansioita, muistelet jo esittämiäsi runoja, luet, etsit, luet.  Stand upissa taas on materiaalina vain omat jutut, joten ne ovat aika suodattamattomia ja riski siitä, että materiaali pettää sut, on suuri. Toisaalta, jos jokin juttu toimii, niin sitä hienonpaa, ne ymmärsi Mun keksimän vitsin. Materiaali sinänsä voi syntyä stand upissa hyvinkin nopeasti tai sitten ei, mutta alkulähde on lähellä, sinä.

Valmistautuminen

Sitten kun kokonaisuus alkaa olla valmis, on mukava vain keskittyä niihin muutamaan runoon tai vitsiin ja alkaa muodostaa niistä kokonaisuutta, miettiä esitysjärjestystä ja runonlausunnan kyseessä ollessa päättää myös mahdollinen rekvisiitta. Itse käytän tuskin ollenkaan rekvisiittaa, laiska kun olen ja toisaalta uskon, että hyvä teksti kyllä koskettaa ja kantaa itsensä ilman mitään tuliakrobatiaa.

Sekä runonlausuntaesitystä että stand upin kanssa koen olevani vähän laiska harjoittelija. Tai siis miten harjoittelu nyt tulkitaan. En ole koskaan harjoitellut mitään tuntikausia päivässä  monia viikkoja, vaan se on enemmän itselläni sellaista juttujen tai runojen kanssa ELÄMISTÄ. Ruokaa laittaessa voi olla runo siinä liesituulettimessa kiinni ja opettelen sitä samalla kun teen nuudelibroileria. Tai kehittelen jotain stand up -juttua lenkillä ollessani ja huomaamattani olenkin juossut kaksi kilometria, eikä edes hengästytä. Tämä Elä materiaalisi kanssa -tapa sopii mulle, mutta en suosittele sitä muille.

Yksin ja yhdessä

Pienempiä runokokonaisuuksia (5-15 minuutin) ohjaan ja mietin itse, lähinnä sen pohjalta, mikä on kulloinenkin esitystilanne tai yleisö. Pitempiä kokonaisuuksia, kuten Yhteisvastuu-kiertueet, on ohjannut toinen henkilö eli siinä mielessä runonlausunta lähenee vahvasti teatteria, runonlausunta on näyttämötaidetta tältä osin.

Stand upissa ei ole ulkopuolista ohjaaja tai joku sanomassa, että tee tuollai. Itse kannat vastuusi myös esittämispuolesta. Mutta kollegoilta (jos nyt näin open mic -noviisina voi sellaista termiä jo käyttää) saa vinkkeä ja ehdotuksia, että "Hei, toi on hyvä juttu, mutta heitä se vielä enemmän yli" tai "Tee tuota act outia enemmän" tai "Rytmitys ontuu, pitäskö lauseet vaihtaa toisin päin". Eli sellaista kollektiivista työstämistä, mutta loppupeleissä viimeinen sana on itselläsi.

Milloin esiinnytään

Tähän mennessä runonlausuntakeikat ovat ajallisesti olleet joko iltapäivällä tai alkuillasta. Olen siis päässyt hyvissä ajoin iltapalan kautta nukkumaan. Osittain tämä johtuu myös siitä, että runojen yleisö on pääasiassa sitä 50+ naisväkeä, joten se sanelee myös esitysten ajankohdat. Stand up puolestaan on hyvin pitkälle iltataidetta. Toki olen iltapäivästäkin esittänyt stand upia, mutta varsinaiset stand up -klubit ja keikat ovat illalla, myöhään illalla, ja varsinkin jos ajat vielä keikkapaikalta kotiin, niin yövuoroksi menee. Tämä voi olla itselle nyt tässä vaiheessa yksi puntaroinnin paikka, että haluanko tässä elämäntilanteessa rikkoa iltarytmiäni ja mahdollisesti unirytmiäni toistuvasti. Kyllähän se isä saa poikansa nukkumaan, mutta silti, kun poika on niin pieni vielä, ja höppönä, ja kaikkee.

Yleisö

Uskallan väittää, että suurin ero runonlausunnan ja stand upin välillä on suhde yleisöön. Runonlausunnassa olen yleensä rauhassa yleisön kommenteilta koko esityksen ajan, mitä nyt välillä joku vähän yskäisee tai nauru pääsee tirskahtamaan, jos on humoristisesta runosta kyse. Selkeästi on siis minä, lausuntataiteilija, välittää yleisölle, vastaanottajille, nämä runon sanoman ja parhaassa tapauksessa joko kuuluu välillä naurua tai sitten kaivetaan nenäliinaa. (Olen kerran esittänyt puolen tunnin vanhuusaiheisen runoesityksen kahdeksalle ihmiselle, ja esityksen jälkeen kaksi itki silkasta liikutuksesta). Esityksen aikana ei tapahdu juuri kontaktia, paitsi lausuntaurani alkuaikoina joskus joku mummo huusi "ei kuulu!" ja homma ratkesi sillä, että alotin alusta mikrofonin kanssa. Nykyään se on enemmän sääntö kuin poikkeus, että mikrofoni on käytössä, jos vain tilassa sellainen on. Hyväkään äänenkäyttö ei kompensoi kuuluvuutta, jos tila on vähänkään huonetta isompi.

Stand upissa olet enemmän yleisön KANSSA, läsnä heille, viet jutut loppuun heidän kanssaan, saat välittömän reaktion tekemisellesi ja voit reagoida takaisin. Se on pelottavaa mulle, mutta sen vähän, mitä nyt olen stand upia tehnyt, niin  huomaan kyllä myös tykkääväni siitä.  Saa näin introverttinä olla sosiaalinen. Pelottavaa se on silti.

<!A<z (2-vee poikani kanta tähän asiaan)

Sinä

Sekä runonlausunnassa että stand upissa olet esillä, läsnä muille ihmisille samassa tilanteessa. Runonlausunnassa totta oleminen ja rehellisyys ovat tärkeitä elementtejä, mutta silti pääset ehkä vähän piiloon tekstien taakse, varsinkin, jos menee jostain syystä huonosti, tekstit eivät kohtaakaan yleisöä. Stand upissa sinä olet Sinä, yleisön edessä, auki, rehellisenä, haavoittuvana, ihmisenä. Pelottavaa sekin, mutta samalla vapauttavaa. Ja molemmista bonarina se, että saat vähän huomiota itsellesi, voit ajatella, että hyvä sinä. 

Syksy näyttää nyt aika työntäyteiseltä muun kuin esittämisen suhteen, joten katsotaan miten tämän blogin kanssa käy. Älkää siis rakkaat kolme lukijaani säikähtäkö näistä tauoista, kirjoittelen, kun on sanottavaa.