Valoa kohti!

Jei, toinen blogiteksti, joka ei nyt hirveästi edes liity SanaTiinaan, mutta kuitenkin.

Valoa kohti! 

Olet varmaan joskus katsonut luontodokumenttia ja siinä on näytetty nopeutettuna, kuinka kukan varsi kasvaa ja kasvaa ja lopulta kukka aukeaa nupustaan kukaksi.
Olen saanut seurata tällaista elävää näytelmää nyt aitiopaikalta, koska joulukukaksi saatu amaryllis päätti puskea vielä toisen kukinnon tässä talvipäivän iloksi. Sinnikkäästi se kurottautuu kohti valoa ja on vain päivien kysymys, milloin nuput puhkeavat täyteen kukkaan.
Välillä keittiön pöydän äärellä ollessa voi "nähdä" kun homma etenee, ainakin siltä se tuntuu, että liikettä tapahtuu milli milliltä silminhavaittavasti ja nuput aukeavat ihan juuri kohta.

Samalla tavalla tämä SanaTiina -blogisivusto alkaa nyt pikkuhiljaa "näkymään". Sain juurikin tänä päivänä sivut (tai nuo välisivut sekä naviskaattoritiedot) julkaistua eli sieltäpä lukemaan lisää, jos ja kun kiinnostaa kuitenkin.

Näkyilemisiin!

P.S. Loppuviikosta amaryllis julistaa: Näin minä kukin, hähää! (Tosin valoa kohti kurkottelu tehtiin niin suoraan kuin Pisan torni, joten hortonoomi Väkeväinen joutui vähän tukikeppeilemään kukan vartta. Jätetään kertomatta, että tukikeppi lainattiin pystyynkuolleelta orkidealta, ne peijakkaat kun ovat minun taidoille liian vaateliaita hoidettavia.)